Näyte romaanista Kyöpelinvuori

Onko täällä asiakkaita jonoksi asti?” Kauppias huudahti navetan nurkalta. Hän asteli saappaissaan ja haalareissa pihalle. Mies poikkesi täkäläisistä sikäli, että puhui pitkälle kirjakieltä. Kun hän huomasi autoni mittarin edessä, lähti hän kävellä lontustamaan suoraan sinne. Seurasin ukkoa hiukan nolona, vaikka en ollut nähnyt häntä yli kymmeneen vuoteen.
”Jaaha, paljonko laitetaan?” Hän tiedusteli avatessaan lukkoja selin minuun. Minä kurotin hänen takaansa bensatankin korkin takakontin päälle ja aloitin: ”Tä…”, mutta kauppias keskeytti sanoen: ”Täyteenpä tietenkin,” ja kääntyi lonksauttaen letkun paikoilleen besantankkiin ja alkoi sitten yksintein humputtaa pumppua. Minä en ilennyt korjata, että aikomukseni oli ollut sanoa täsmälleen viisitoista litraa. Katselin surumielisenä viisarin loputtomalta näyttävää pyörimistä ja vetäydyin vähän taemmas seisoskelemaan kädet puuskassa. Kauppias silmäili minua hetken ja vilkaisi sitten kaupan suuntaan. Kollit saivat odotella kiireintä aikaa, kun Kaarlo ahtoi säiliötä piripintaan.
”Oletkos sinäkin Luukkasenvaaran poikia?” kauppias kysyi. Ei se minua tunnistanut.
”No tavallaan. Minun mummola on siellä. Tosin eivät oo ennää elossa,” vastasin vältellen. Kaarlo mietti vähän aikaa ja kysyi: ”Ootko sinä Pertin poika?”
Myönsin niin olevan asian laita. Tunsin punastuvani. Siinä bensaa pumpattiin hetken hiljaisuuden vallitessa. Kaarlo ei ottanut kauan sitten tapahtuneita asioita puheenaiheeksi, vaan tarttui lähiaikaisempaan: ”Se mummolasi paloi. Ikävä juttu. Salamako sytytti?”
”Salama,” vahvistin. Pääskyset kisailivat navetan ympärillä. Lehmät olivat pakkautuneet sen taakse. ”Mutta ukista ja mummosta on jo aika jättänyt?”
”Juu. Olishan se ollu heille raskas isku, kotitalon palaminen.”
”Hekö asuivat siellä loppuun asti?”
”Niin tekivät, ensin kuoli ukki. Saunan jälkeen kotisänkyyn ja vuon piästä mummo sairaalaan. Syvän petti molemmilta.”
”Nyt toppasi,” sanoi kauppias ja laittoi bensaletkun paikoilleen tankkiin ja sulki mittarin. Läksimme kävelemään aitan edestä kauppasiipeä kohti.
”Sinä olet Pertin ja Ailan ainoa perillinen ja Pertti taas Pekan ainoa poika,” kauppias mietti. Ja kuulin mielessäni, miten hän huusi kaksitoista vuotta sitten tuon pihapellon laidalta, että tunsi Mömmöt kuin pennin rahat.

Tutustu romaanin 50-sivuiseen lukunäytteeseen Issuu-sivustolla.

Osta romaani tältä sivustolta