Kyöpelinvuori – Työmaa
Tuleeko salolle kaivos? Entäs saako Matias Mömmö koskaan emäntää? Ja mitä tapahtui silloin aikoinaan Kyöpelinvuorella? Entä kuka esiintyy Matias Mömmönä Jaapan yöelämässä?
Lue ennen kuin päätät
Näyte kirjasta
Avaa haluamasi luku ja lue näyte suoraan tällä sivulla.
Luku 1
Korjaamon kaverit tulivat aamukahville mustine rasvaisine käsineen. Siniset haalarit ja tasakupuiset oranssit lippalakit. He toivat muoassaan konerasvan tuoksun. Yksi pysähtyi tiskille vilkaisemaan solenoidia ja varmisti sen sopivuuden asiakkaan auton starttimoottoriin. Taas ovi kilahti, sisälle asteli rouva punaisessa takissaan keinahtelevalla tyylillä käsilaukkua kantaen. Pysäköi itsensä tiskille ja kysyi varaosaa tutkailevalta mieheltään: ”Joko sinä sait sen solenantin?”
Luku 2
”Olpahan jyssäys,” Topi tuumi ja lipaisi sätkän kiinni. Laittoi pussin rintataskuun ja lähti tallustamaan vähän istuvassa asennossa housut lököttäen saappaiden varsien päällä. Savukaasuja ja pölyjä leijaili räjäytyspaikan yllä, kun ukot kävelivät louhoksen reunalle ja siitä laskeutumaan ajoluiskaa alas. Oli parina päivänä käyttänyt suvena ja satanut vähän vettäkin. Nyt kun oli pakastanut, niin luiska oli paikoin jäässä, paikoin soralla.
Luku 11
”Sieltähän ne minun parhaat työmiehet tulevat,” Pekkarinen ölähti, kun pojat nousivat autosta. ”Noin se sanoo kaikille, älkää ylpistykö,” Korpela naurahti kävellessään ohi kanki olalla. Rape ja Uki katselivat ympärilleen. Kirvesmiehet näkyivät rakentavan tellinkejä ja lavoja. Terästankoja oli laanissa tuolla ja puutavaraa tuolla. Kontteja siellä oli ja muutama parakki. Kuorma-auto seisoi tyhjäkäynnillä ja traktori vähän taempana. Työmaan avaus oli jo täydessä touhossa.
Luku 13
Hydraulitunkit nykäisivät ja muottikehä nousi taas sen pari senttiä. Eihän sitä silmillä huomannut, mutta tunsi munissa.
Ylhäällä, betonointitasolla, pumppuletku syöksi harmaata massaa muotin sisään. Betonia tuli Jaapasta ja Uusivuorelta, sekä hiekkamontun asemalta, ja sitä tuotiin yötä päivää. Seoksenhan piti olla sopivan notkeaa. Liian juoksevana se valuisi alta pois ja liian jäykkä saattaisi repiä paikkoja.
”Kylän miehet arvel, että tornin voi vallaa niinku saunan lattian: pitäkkee kiirettä, velekojat hengittää niskaan,” Arvi matki ukkojen puhetta.
Väinö hymähti: “Juu juu, taitaa olla vähä liian iso projekti käsitettäväks.”
Alatasolla Jaska tasoitti juuri paljastunutta pintaa. Muotin alta betoni höyrysi kylmässä ilmassa. Pinta jäi sileäksi, muotin jälki vaakaraitaisena rytminä. Sellaiseksi se jäisi vuosikymmeniksi.
Radiopuhelin räsähti.
“Pumppu yskii,” kuului alhaalta: “Paine heittellöö.”
”Mää tok liäkärriin!” Joku kehotti.
