Olen maaseudulta kotoisin, nykyään Kuopiossa asuva kirjoittelija, musiikintekijä ja muupuuhastelija. Valmistuin aikoinaan sähköasentajaksi, mutta päädyin kuitenkin töihin lehteen painopinnanvalmistajaksi ja siitä eteenpäin graafiseksi suunnittelijaksi. Sen jälkeen työskentelin pitkään yrittäjänä. Ensimmäisen kirjani julkaisin yli kymmenen vuotta sitten.
Vaikka olenkin ollut kaupunkilaisena koko aikuisikäni, niin parhaiten viihdyn synnyinseudullani korpimaisemissa. Siellä, missä vaaralta näkyy toinen vaara. Kun kirjoitan, tarinat alkavat syntyä kuin itsestään. Ne haarautuvat moneksi ja polveilevat, etsivät uusia kulkureittejä ja yhtenevät lopulta uudelleen. Se on mielenkiintoista. Toisinaan tuntee olevansa umpikujassa…, mutta sitten huomaakin sivujuonteen tulevan ja kohtaavan, ottavan mukaansa. Minua onkin aina kiehtoneet vanhat polut ja kulkureitit. Katselen usein karttoja ja niillä näkyviä ”muurahaisenpolkuja” merkkinä katoavista jäljistä.
Isäni ja monet tuttavamme työskentelivät joko kaivoksella tai malminetsinnässä. Kaivosmaailma kävi siis hyvin tutuksi jo pienestä pitäen. Monena iltana olin isän mukana kaivoksen pajalla, kun hän korjasi jotakin. Päivällä saatoimme käydä kaivostuvalla kahvilla ja limpparilla.
Olen kiinnostunut lähes kaikesta. Urheilu ja taide eivät sulje toisiaan pois. Urheilulajeista seuraan erityisesti jalkapalloa ja yleisurheilua. Pidän myös teatterista ja konserteista. Kirjallisuus on tietysti lähellä sydäntäni. Luen kirjoja päivittäin.
Minusta on mukava ajella pitkin metsäteitä ja kävellä uusia reittejä ja polkuja. Autot ja kaikenlainen teknologia kiinnostaa myös. Olen julkaissutkin pari autolehteä, joissa keskityin lähinnä muotoiluun ja estetiikkaan, mutta myös tekniikkaan ja valmistukseen. Seuraan arkkitehtuuria ja pidän niin uudesta kuin vanhastakin. Mielenkiintoinen on esimerkiksi Timanttilaiva eli Antwerpenin satamatalo.
Keväisin on mukava käydä lintutorneilla bongaamassa muuttajia. Kuopion lähistöllä onkin monta lintutornia, joista Riistaveden Keskimmäisellä tulee vierailtua useinmiten.
Tutkin milloin mitäkin, minulla on laaja kirjasto, kvanttifysiikkaa, biologiaa, psykologiaa ja filosofiaa, kulttuuri- ja kirjallisuushistoriaa. Tähtitieteestä kiinnostuin jo lapsena ja olen kuulunut paikallisen yhdistyksen hallitukseenkin.
Tunnustan, että en ole koskaan ollut kiinnostunut kieliopista, enkä pilkun viilaamisesta. Valitettavasti.
Olen perehtynyt myös sukuni ja kotiseutuni historiaan. Kukaan meistä ei ole tosiaankaan saari, vaan olemme kytköksissä, niin toisiimme kuin historian tapahtumiinkin – sekä pieniin, että suuriin. Kun käyt vaikka Turun tuomiokirkossa ja ihmettelet siellä nimiä hautakappeleissa, voit olla varma, että monet heistä ovat sukua sinullekin.
Jos voittaisin lotossa, muuttaisin maalle ja rakentaisin pienen mökin erälammen rannalle.
Ai niin, pidän seurasta, mutta haluan usein olla yksin. Kallein aarteeni on rakas perheeni ja ystäväni.
