![\"Leksa.](\"https:\/\/www.jannemononen.fi\/wp-content\/uploads\/2026\/03\/Leksa-951x1024.jpg\")
<\/figure>\n<\/div>\n\n\n\u201dMik\u00e4 siell\u00e4 maksaa?\u201d radiopuhelin r\u00e4tisi. Nosturikuski oli hiilen\u00e4.
\u201d\u00c4itis tul k\u00e4ym\u00e4\u00e4n ja juuvaan just kahvia,\u201d Toikkanen vastasi omalla puhelimellaan.
\u201dNo sen tautta tointaa jo juuvakiin, kun se kuol kolome vuotta sitten,\u201d nosturista p\u00e4iviteltiin.
Lehto hym\u00e4hti ja pudisti p\u00e4\u00e4t\u00e4\u00e4n.
\u201dOnneks t\u00e4\u00e4ll\u00e4 on hyv\u00e4 tuuletus,\u201d toinen asentajista tuumasi ja niiskautti nokastaan r\u00e4\u00e4n taivaalle.
He keikkuivat ter\u00e4srakenteiden varassa. Alla oli tasanne monen metrin p\u00e4\u00e4ss\u00e4. Ulkopuolella kova maa yli kahdeksankymmenen metrin et\u00e4isyydell\u00e4.
\u201dNosta kehikko pois v\u00e4h\u00e4ksi aikaa. Hienos\u00e4\u00e4det\u00e4\u00e4n t\u00e4\u00e4ll\u00e4 kiinnikett\u00e4,\u201d Lehto sanoi radiopuhelimeen. Kohta kirahti ja vaijerit kiristyiv\u00e4t. Kehikko l\u00e4hti nousemaan yl\u00e4ilmoihin ja j\u00e4i muutaman metrin p\u00e4\u00e4h\u00e4n roikkumaan.
Asentaja otti taas tangon ja k\u00e4vi tornissa olevan korvakon kimppuun. Sai sit\u00e4 mielest\u00e4\u00e4n tarpeeksi v\u00e4\u00e4nnetty\u00e4. Sitten kehikko taas laskettiin paikoilleen. Asentaja kirosi, ei viel\u00e4k\u00e4\u00e4n osannut kohdalleen. He k\u00e4viv\u00e4t t\u00e4ll\u00e4 kertaa kehikon kimppuun. Tuuli kuohahteli ja vongahteli. Sekin viel\u00e4, s\u00e4\u00e4 oli taas muuttunut.
\u201dVittu t\u00e4t\u00e4 kev\u00e4tt\u00e4,\u201d Toikkanen \u00e4hk\u00e4isi v\u00e4\u00e4nt\u00e4ess\u00e4\u00e4n kiinnikett\u00e4. \u201dT\u00e4m\u00e4 on se vittujen kev\u00e4t,\u201d toinen vahvisti. Toikkanen mulkaisi h\u00e4nt\u00e4 ja sanoi vain: \u201dOotahan, min\u00e4 kierr\u00e4n ulkopuolelle.\u201d Ja h\u00e4n kiepautti j\u00e4lleen itsens\u00e4 rakenteen ulkopuolelle.
Toikkanen kaivoi esiin sorkkaraudan ja ty\u00f6nsi sen liitokseen yritt\u00e4en pakottaa ter\u00e4st\u00e4 kohdalleen.
Tuli taas kova tuulenpuuska. Kehikko saattoi heilahtaa.
Toikkasen jalka lipsahti ja h\u00e4n joutui tarttumaan ristikkoon molemmin k\u00e4sin. Sorkkarauta tippui h\u00e4nen k\u00e4sist\u00e4\u00e4n pit\u00e4lle matkalle kohden maata.
\u201dVittu saatana,\u201d toinen asentaja s\u00e4ik\u00e4hti ja Lehtokin oli j\u00e4rkytyksest\u00e4 kalpea.
\u201dOnneksi et tippunut,\u201d h\u00e4n huoahti.
Toikkanen tarttui ristikkoon molemmin k\u00e4sin ja kampesi itsens\u00e4 sis\u00e4puolelle.
\u201dKato nyt se on paikallaan,\u201d h\u00e4n totesi ilahtuneena katsellen kehikkoa.<\/p>\n\n\n\n
Haluatko p\u00e4\u00e4st\u00e4 k\u00e4rryille?<\/strong><\/p>\n\n\n\nOsta ensimm\u00e4inen osa<\/strong><\/h2>\n\n\n\n