![\"\"](\"https:\/\/www.jannemononen.fi\/wp-content\/uploads\/2025\/08\/kyoeplinvuori-kansi-varit-218x300.jpg\")
<\/figure>\n<\/div>\n\n\nAloin pohdiskelemaan sit\u00e4 prosessia, miten kaivos syntyy. Ihan alusta alkaen, kun joku toimittaa kansann\u00e4ytteen, eli maastosta l\u00f6yt\u00e4m\u00e4ns\u00e4 erikoisen n\u00e4k\u00f6isen kiven geologeille. <\/span>Miten se siit\u00e4 l\u00e4htee etenem\u00e4\u00e4n. Tehd\u00e4\u00e4n ensin kevyit\u00e4 jatkotutkimuksia. Jos ne ovat lupaavia, aletaan \u201dpanostaa\u201d etsint\u00e4\u00e4n enemm\u00e4n. Ja jos yll\u00e4tt\u00e4en l\u00f6ytyykin rikas mineraalisaatio, mit\u00e4 sitten tapahtuisi. <\/span><\/p>\n\n\n\n Jossakin vaiheessa sain idean, ett\u00e4 mit\u00e4 jos kirjoittaisin t\u00e4m\u00e4n yl\u00f6s jonkinlaisen tarinan muotoon. Tuumasta toimeen. Mutta en\u00e4\u00e4 en muista, miss\u00e4 vaiheessa ryhdyin kehittelem\u00e4\u00e4n tarinasta romaania. Sen tied\u00e4n, ett\u00e4 siihen liittyy Kalle P\u00e4\u00e4talo. Kumpi oli ensin, muna vai kana, sit\u00e4 en osaa sanoa. Luin kuitenkin samaan aikaan P\u00e4\u00e4talon Iijoki-sarjaa. Varmasti nuo romaanit vaikuttivat valitsemaani<\/i> lakoniseen, riisuttuun kerrontatyyliin.<\/p>\n\n\n\n Kun rakensin kaivosta mieless\u00e4ni, tapahtui se ihmisten voimalla. Kuvittelin palavereita, ty\u00f6vaiheita, ty\u00f6maan arkea P\u00e4\u00e4talon tyyliin. Kohtasin mieless\u00e4ni erilaisia ihmisi\u00e4 ja heist\u00e4 muovautui henkil\u00f6it\u00e4 romaaniin. Ensimm\u00e4isi\u00e4 versioita. Sitten kun aloin l\u00e4hesty\u00e4 asioita kaunokirjallisista l\u00e4ht\u00f6kohdista, syventyiv\u00e4t henkil\u00f6iden taustat. He saivat sit\u00e4 kuuluisaa lihaa luiden tai kuitua varren ymp\u00e4rille. Luin samaan aikaan er\u00e4\u00e4n toisen harrastelijan kirjoittamaa ep\u00e4virallista historiikkia paikallisesta kaivoksesta. Se vaikutti oman tarinani syntyyn. Nyt kirjoitin romaania. V\u00e4lill\u00e4 huomasin menneeni pahasti takaperin puuhun ja aloitin alusta. Mutta kun kaikki sujui, kirjoitin teksti\u00e4 todella nopeasti. P\u00e4iv\u00e4ss\u00e4 tuhansia sanoja. V\u00e4lill\u00e4 kirjoitin niin vauhdilla, ett\u00e4 romaani olisi syntynyt helposti kahdessa viikossa. Mutta sitten pidin taukoja. K\u00e4vi my\u00f6s niin, ett\u00e4 aloin kirjoittamaan eri versiota, jossa kaikki tapahtui kolmannessa persoonassa, mutta se j\u00e4i kesken.<\/p>\n\n\n\n Ky\u00f6pelinvuori ei ole varsinaisesti ihmissuhderomaani (tai no on se v\u00e4h\u00e4n). Se on puhtaasti kertomus malminetsinn\u00e4st\u00e4 ja sen ymp\u00e4rill\u00e4 tapahtuvasta suhmuroinnista. T\u00e4ss\u00e4 tapauksessa malmion kimpussa h\u00e4\u00e4riv\u00e4tkin kyl\u00e4l\u00e4iset eik\u00e4 kaivosyhti\u00f6. <\/span><\/p>\n\n\n\n Tiedostan, ett\u00e4 Ky\u00f6pelinvuori (osa 1) ei ole kovin notkea <\/em>romaani. Se johtuu osin ensikertalaisuudesta, kustannustoimittajan puuttumisesta ja siis siit\u00e4, ett\u00e4 en alunperin romaania ollutkaan kirjoittamassa. <\/p>\n\n\n\n Olen niin sanotusti tavallinen pulliainen (ts. ei korkeaa koulutusta). Vietin lapsuuteni ja varhaisnuoruuteni korpikyl\u00e4ll\u00e4. Samanlaisella kuin romaanin Luukkasenvaara. Suurimmassa osassa kyl\u00e4n taloja oli maataloutta. Meill\u00e4 ei ollut lehmi\u00e4, mutta \u00e4itini oli maatalouslomittaja ja is\u00e4 tosiaan kulki ymp\u00e4ri Suomea malminetsint\u00e4yhti\u00f6n hommissa. L\u00e4heisess\u00e4 mummolassa oli muutama lehm\u00e4 ja hevonen.<\/p>\n\n\n\n En kirjoita symbolisesta<\/em>, vaan asioista niin kuin ne tapahtuvat. P\u00e4\u00e4taloakin neuvottiin kertomaan ty\u00f6st\u00e4 metaforana, mutta ei h\u00e4nk\u00e4\u00e4n oikeastaan tehnyt niin. Minusta h\u00e4n vain kirjoitti, niin kuin asiat ovat. Iijoki-sarjan ensimm\u00e4iset osat k\u00e4sittelev\u00e4t el\u00e4m\u00e4\u00e4 Jokij\u00e4rvell\u00e4. Se on k\u00f6yh\u00e4\u00e4, askeettista ja paikoin jopa julmaa<\/em>. Ainakin se kiusaaminen. Leip\u00e4 on tiukassa, mit\u00e4\u00e4n ei saada ilmaiseksi. Mutta tietyll\u00e4 tavalla se on my\u00f6s rikasta. Se luontosuhde ja ihmisten v\u00e4linen kanssak\u00e4yminen. Kaikessa tekemisess\u00e4 on el\u00e4m\u00e4nmaku. Ja sen maun, me kaupungeissa asuvat olemme pysyv\u00e4sti menett\u00e4neet.<\/p>\n\n\n\n Vaan asuihan se P\u00e4\u00e4talokin kaupungeissa. Tosin entisaikoinen kaupunkiel\u00e4m\u00e4 ei ollut samanlaista kuin nyky\u00e4\u00e4n. Talouksissa oli kotiel\u00e4imi\u00e4 ja maatakin viljeltiin. Loppup\u00e4\u00e4n kirjat eiv\u00e4t ole niin herkullisia kuin ensimm\u00e4iset. Mutta niiss\u00e4 rakennetaan. Ja seh\u00e4n minua kiinnostaa. Se realistinen ty\u00f6n kuvaaminen. Min\u00e4 haluan tiet\u00e4\u00e4, mit\u00e4 ty\u00f6kaluja k\u00e4ytettiin miss\u00e4kin vaiheessa ja miten kattoruoteet tehtiin. Mit\u00e4 olivatkaan vuoliaiset? Ja kun Kalle P\u00e4\u00e4talo on rakennusmestarina Taivaskoskella ja ajelee pitkin maaseutuja ty\u00f6kohteissaan, min\u00e4 seuraan kartalta h\u00e4nen reittej\u00e4\u00e4n.<\/p>\n\n\n\n Taitoin romaanin tietokoneen mukana tulleella kevyell\u00e4 tekstink\u00e4sittelyohelmalla.<\/p>\n\n\n\n Kirjan kannen ja muut grafiikat tein ikivanhalla kuvan\u00e4k\u00e4sittelyohjelmalla, josta aikoinaan maksoin 50 euroa. Kantta varten yhdistelin noin kymmenen eri kuvaa, joista leikkaamalla, liimaamalla, s\u00e4vytt\u00e4m\u00e4ll\u00e4, h\u00e4ivytt\u00e4m\u00e4ll\u00e4 (maskien avulla) jne.. sain aikaiseksi mieleisen kansikuvan. Varmaan moni luulee, ett\u00e4 jaa-a, on taas teko\u00e4ly\u00e4 k\u00e4ytetty.<\/p>\n\n\n\n Toivon, ett\u00e4 tuet harrastekirjallisuutta ja inhimillist\u00e4 tarinankerrontaa sijoittamalla muutaman euron romaanin ostamiseen! <\/p>\n\n\n\n\n![\"Romaanin](\"https:\/\/www.jannemononen.fi\/wp-content\/uploads\/2025\/08\/artisti-1024x576.jpg\")
<\/figure>\n\n\n\nKy\u00f6pelinvuoren taitto ja grafiikat<\/h2>\n\n\n\n