L\u00e4he kanssa laulantahan,
mennehi\u00e4 muistamahan.
Sammosta me lauletahan,
sammon suuren syntym\u00e4st\u00e4,
vaskihevon juoksennasta,
talkkivarsan laukannasta\u2026\u2026<\/p>\r\n\r\n\r\n\r\n
\u2026. Tiet\u00e4jist\u00e4, taitajista,
kumpuloijen tutkijoista,
kultamunan etsij\u00f6ist\u00e4,
maan makean maistajista\u2026.<\/p>\r\n\r\n\r\n\r\n
\u2026.. Mainareista maineikkaista,
kaivsomiehen rutjakoista,
takojista taitavista,
rautakourista kovista\u2026<\/p>\r\n\r\n\r\n\r\n
(Otteita Paavo Frangenin kalevalamittaisesta runoelmasta)<\/p>\r\n\r\n\r\n\r\n
Kun ajelet Juuasta Kaaville p\u00e4in, saavut noin 50 kilometrin j\u00e4lkeen nelj\u00e4n tien risteykseen. Siit\u00e4 eteenp\u00e4in on nousua reilun kilometrin verran. Ohitat mm. pienen tanssilavan ja kiipe\u00e4t lopulta m\u00e4en p\u00e4\u00e4lle. Sit\u00e4 sanotaan N\u00e4lk\u00e4m\u00e4eksi, mik\u00e4 ei ole ollenkaan harvinainen m\u00e4en nimi Suomessa. Nyt edess\u00e4si avautuu kumpuileva mets\u00e4inen laakso, jossa kohoaa kaksi tornia vasemmalla puolen tiet\u00e4. Olet saapunut Luikonlahden kaivokselle. N\u00e4ky voi olla yll\u00e4tt\u00e4v\u00e4 kymmenien kilometrien maaseutumaiseman, maatilojen ja omakotitalojen pihapiirien ja autioituneiden tupien j\u00e4lkeen. Vaan autioitunut on kaivoskin vaikkakin ihan \u00e4skett\u00e4in siell\u00e4 viel\u00e4 rikastettiin Kylylahden malmia. Rakennukset viel\u00e4 ovat, ainakin toistaiseksi. Sivuraide kaivokselle purettiin jo aikaa sitten.<\/p>\r\n\r\n\r\n\r\n
\u201dKoskaan ei ole kaivosta Suomessa rakennettu n\u00e4in kauniille paikalle.\u201d Jotakin tuollaista tuumaili Matti Tyni, saavuttuaan Luikonlahteen, noin 60 vuotta sitten.<\/p>\r\n\r\n\r\n\r\n
Vaskisammon tarina kertoo tuosta kaivoksesta, sen synnyst\u00e4, noususta ja \u201dtuhosta.\u201d Kaikki kaivokset kuolevat aikanaan, Luikonlahden malmio riitti niin pitk\u00e4\u00e4n, kun oli laskettukin; noin viisitoista vuotta<\/p>\r\n\r\n\r\n\r\n
Kirja alkaa kaukaa, kuudentuhannen vuoden takaa, jolloin alueella liikkuivat mets\u00e4st\u00e4j\u00e4ker\u00e4ilij\u00e4t. Ilmanala oli l\u00e4mpim\u00e4mpi ja Luikonlahden vesi paljon korkeammalla. Ei ollut havupuumetsi\u00e4, vaan jalopuita, lepp\u00e4\u00e4, p\u00e4hkin\u00e4pensasta jne.. Kirjassa kerrotaan, ett\u00e4 naiset koristelivat itse\u00e4\u00e4n.., mutta my\u00f6s miehet niin tekiv\u00e4t, erilaisin koruin, joiden materiaalieihin kuului mm. meripihka (jota ei ihan l\u00e4hiseuduilta saada) ja my\u00f6s kupari. Frangen ottaa nyt mukaan my\u00f6s mytologian ja V\u00e4in\u00e4m\u00f6isen.<\/p>\r\n\r\n\r\n\r\n
Nousipa mies merest\u00e4, vaski oli hattu hartiolla, vaskisaappaat jalassa\u2026<\/p>\r\n\r\n\r\n\r\n
Kirjan mukaan muinaishistoriallisia l\u00f6yt\u00f6j\u00e4 Luikonlahdesta ei ole, naapurikylist\u00e4 kyll\u00e4kin ja Frangen arvelee, ett\u00e4 l\u00f6yt\u00f6jen puuttuminen johtuu vain siit\u00e4, ett\u00e4 ei ole sattunut kohdalle. Siin\u00e4 h\u00e4n on oikeassa, sill\u00e4 sittemmin kartoille on ilmestynyt kivikautisia asuinpaikkoja. Kirja etenee kronologisesti V\u00e4in\u00e4m\u00f6isen ajanjaksosta (vaskimiekat) Lemmink\u00e4iseen, rautakauteen. Siit\u00e4 edelleen Karjalan kansakunnasta Novgorodin ruhtinaihin. Kaavi ja Luikonlahti oli rajaseutua. Tuusniemel\u00e4iset puhuivat Kaavin karjalaisista.<\/p>\r\n\r\n\r\n\r\n
Ilmeisesti 1600-luvulla k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ss\u00e4 koko Kaavi tyhjeni asukkaista karjalaisten kaikotessa alueelta jonkinlaisten uskonnollisten vainojen ja muun ep\u00e4sovun my\u00f6t\u00e4. V\u00e4hitellen savolaiset alkoivat asuttaa aluetta ja vuosisadan lopulla alkoi my\u00f6s raudanvalmistus, mist\u00e4 kertoo monet rautaan liittyv\u00e4t paikkojen nimet.
\u201dHiltuset ja Honkaset valmistivat harkkorautaa hyttikankaalla 1750-luvulla\u201d kertoo Frangen. L\u00f6ysinkin kartasta er\u00e4\u00e4n m\u00e4en kupeesta paikan nimelt\u00e4 Hiltuskalmisto.<\/p>\r\n\r\n\r\n\r\n
Luikonlahden kuparinen syd\u00e4n on siis ollut tiedossa jo per\u00e4ti vuosituhannet. Ei ehk\u00e4 yht\u00e4jaksoisessa muistissa, mutta monet sukupolvet ovat sen uudelleen l\u00f6yt\u00e4neet. 1900-luvulla kaivoksen perustamisen odotettiin tapahtuvan hetken\u00e4 min\u00e4 hyv\u00e4ns\u00e4. Samoin rautatien tulon. Kaavi-kirjassakin n\u00e4ist\u00e4 seikoista on mainintoja apteekkarin uutiskirjeiss\u00e4 vuosilta 1940 ja 1946. Kansa luotti, ett\u00e4 malmia on. Mutta vuosikymmenet ehtiv\u00e4t vier\u00e4ht\u00e4\u00e4, ennen kuin vaskisampo alkoi lopultakin jauhaa.
Se edellytti tarkkaa tutkimusty\u00f6t\u00e4; monenlaista m\u00f6nkij\u00e4\u00e4 ja kivien takojaa kiipeili Kuparivuoren rinteill\u00e4 rahvaan kummasteltavana.<\/p>\r\n\r\n\r\n\r\n
Erkki Heiskanen<\/strong> Erkki Heiskanen oli ilmeisesti er\u00e4s primus motoreista kaivoksen synnyn takana. H\u00e4n ja muutamat sodassa Neuvostoliitolle j\u00e4\u00e4neen Ruskealan marmorin ty\u00f6njohtajat vierailivat Luikonlahdessa malminetsinn\u00e4n tiimoilta vuonna 46. Ty\u00f6nantaja oli jo tuolloin Malmikavos Oy. Ensimm\u00e4inen valtauksentekij\u00e4 oli kuitenkin Hackmann, mist\u00e4 johtuu ingressiss\u00e4 mainittu malminetsint\u00e4\u201ds\u00e4\u00e4nt\u00f6\u201d.<\/p>\r\n\r\n\r\n\r\n Pit\u00e4isikin t\u00e4st\u00e4 ottaa hakku ja l\u00e4hte\u00e4 koputtelemaan kivi\u00e4 Halivaaraan, jossa n\u00e4kyy kartan mukaan sijaitsevan Hackmannin salo niminen er\u00e4maa-alue. Ensimm\u00e4iset viralliset tutkimukset Luikonlahdessa tehtiin ilmeisesti 30-luvulla GTK:n toimesta. Silloin ei kuitenkaan p\u00e4\u00e4sty malmin j\u00e4ljille ja mielenkiinto tyrehtyi. Vuosikymmenten aikana paikalla koettiin jonkinlainen kuparirynt\u00e4yskin, alueella vierailivat useat tahot ja varauksia ja valtauksia tehtiin. Kirjan sivuille taltioituu mielenkiintoinen pala paikallis- ja Suomen teollisuushistoriaa. Lopulta p\u00e4\u00e4st\u00e4\u00e4n vaiheeseen, jossa todetaan, ett\u00e4 malmia on ja kaivos perustetaan.<\/p>\r\n\r\n\r\n\r\n Kaivosta alettiin rakentaa, tunnelia louhia, infrastruktuuria luoda, henkil\u00f6kuntaa hankkia. Mit\u00e4\u00e4n ei ollut valmiina, ei kunnollisia kulkuyhteyksi\u00e4, ei s\u00e4hk\u00f6\u00e4, ei puhelimiakaan kuin muutamassa talossa. V\u00e4est\u00f6 oli enimm\u00e4kseen kouluttamatonta savolaista jurnukkata. Sitten heij\u00e4n keskelleen heitettiin maistereita ja tohtoreita (Saksela) ja ruotsinkielisi\u00e4 herroja ja jokunen saksankielinen asennusporukka. Olisi pit\u00e4nyt joukossa olla my\u00f6s muutama antropologi, luulen min\u00e4.<\/p>\r\n\r\n\r\n\r\n \u201d60-luvulla puhelinlinjat olivat huonot. Jos aikoi soittaa kauas, piti puhelu tilata tunteja aikasemmin ja sitten kun yhteys oli saatu, oli kuuluvuus heikko ja p\u00e4tkiv\u00e4. Niinp\u00e4 kerrankin, kun Heiskanen, eli kaivoksen johtaja karjui konttoriparakissa kurkku suorana luuriin, saapui paikalle savolaisukko joka kuuli huutamisen avoimesta ikkunasta pihalle. \u201dMitteeh\u00e4n sit\u00e4 mahtaa tuolla tapahtuva?\u201d Ukko ihmetteli. \u201dSe johtaja puhhuu isolle kirkolle,\u201d naureskelivat ty\u00f6miehet. \u201dJaa.. No mink\u00e4 taatisen taatta se ei puhelimella soita?\u201d ukko ihmetteli.\u201d<\/p>\r\n\r\n\r\n\r\n Luikonlahden el\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4kin kuvaillaan. V\u00e4lill\u00e4 katsellaan porukalla kyl\u00e4n melkeinp\u00e4 ainoata televisiota ja sitten tiiraillaan Kuopion torilla Sputnikin lentoa. Tulipallon sijaan n\u00e4hd\u00e4\u00e4n vain pieni kiiluva piste.<\/p>\r\n\r\n\r\n\r\n Kaivosty\u00f6 on vaarallista. Jo syvyyksiin laskeutuminen voi olla kohtalokasta. Pystysuora kuilu on satoja metrej\u00e4 syv\u00e4. Luikonlahdessa kahdesta syvemm\u00e4n kuilun mitta oli yli puoli kilometri\u00e4. Kaivokseen laskeuduttiiin alkuvaiheessa kapan kyydiss\u00e4. Se on er\u00e4\u00e4nlainen rautasanko tai -tynnyri ja siell\u00e4p\u00e4 \u00e4ij\u00e4t sitten k\u00f6k\u00f6ttiv\u00e4t. Kotalahden kaivoksessahan sattui kamala onnettomuus, miss\u00e4 koko kappa tippui kuiluun ja kyydiss\u00e4 olleet viisi miest\u00e4 kuolivat. Luikonlahdessakin oli l\u00e4helt\u00e4 piti tilanteita liittyen juuri kappakyytiin.<\/p>\r\n\r\n\r\n\r\n 1965 syntyi p\u00e4\u00e4t\u00f6s rautatien rakentamisesta ja se tietysti oli helpotus kaivosyhti\u00f6lle. Kaivosta tehtiin nyt kovaa vauhtia, rikastamoa, nostokoneita, murskaamoa, rakennuksia.. 60-luvulla sattui my\u00f6s muuta mielenkiintoista, mik\u00e4 paalutti Kaavin tulevaisuuden er\u00e4\u00e4n\u00e4 Suomen k\u00f6yhimmist\u00e4 kunnista ja kertoo luultavasti my\u00f6s (ainakin osittain) syyn siihen, miksi n\u00e4in on.<\/p>\r\n\r\n\r\n\r\n Rikkihappo Oy etsi tuolloin lannoitetehtaalleen sopivaa paikkakuntaa Suomessa. Luikonlahti vaikutti hyv\u00e4lt\u00e4 sijainnilta siksi, ett\u00e4 tehtaan tarvitsema rikki tulisi kaivoksesta. Suunnitelttiin kolmea kilometri\u00e4 pitk\u00e4\u00e4 kuljetinta kaivokselta tehtaalle. Hanke oli jo siin\u00e4m\u00e4\u00e4rin pitk\u00e4ll\u00e4, ett\u00e4 tehtaan suunnitteluporukka oli paikan p\u00e4\u00e4ll\u00e4, ett\u00e4 t\u00e4nne p\u00e4tk\u00e4ist\u00e4\u00e4n toinen sampo tulille. Mutta tenkkapoo tuli vastaan, kun alettiin tekem\u00e4\u00e4n maahankintoja. Vaskisammon tarinan mukaan ahneus valtasi maanomistajat ja he vaativat tonteillaan moninkertaisia hintoja verraten markkina-arvoon. Samalla my\u00f6s maanostajina yhti\u00f6n puolesta toimivat tilalliset tulivat kateelliseksi, kun katsottiin jonkun saavan pl\u00e4ntist\u00e4\u00e4n ihan liikaa. Homma meni suhmuroinniksi. Samaan aikaan Siilinj\u00e4rvell\u00e4 tehtiin toisin. Kemiralle luvattiin het alkajaisksi 800 hehtaaria ilmaista maata ja kunnallistekniikka kaupanp\u00e4\u00e4lle. T\u00e4m\u00e4 on yksi muutamasta kirjassa l\u00f6ytyv\u00e4st\u00e4 tarinasta, joissa mollataan (luultavasti aiheesta) kaavilaista p\u00e4\u00e4t\u00f6ksentekoa ja mielenlaatua.<\/p>\r\n\r\n\r\n\r\n Jostakin syyst\u00e4 tuli mieleen er\u00e4s luontodokumentti, jonka katsoin \u00e4skett\u00e4in. Siin\u00e4 seurattiin suuren strutsiuroksen el\u00e4m\u00e4\u00e4. Strutseilla koiras hautoo ja kasvattaa kerralla monen naaraan kanssa tekem\u00e4ns\u00e4 poikaset. Pes\u00e4ss\u00e4 saattaa olla viisikymment\u00e4kin munaa. Savanni on t\u00e4ynn\u00e4 munia havittelevia petoja. Mutta onneksi strutsilla on hyvin suuret silm\u00e4t, joilla se n\u00e4kee melkeinp\u00e4 360 astetta. Petojen ei ole helppo l\u00e4hesty\u00e4 pes\u00e4\u00e4 huomaamatta. Strutsia my\u00f6s pel\u00e4t\u00e4\u00e4n, sill\u00e4 sen potku on tappavan voimakas. Mutta valitettavasti strutsin aivot ovat pienemm\u00e4t kuin sen silm\u00e4t. Niinp\u00e4 kun pillerinpy\u00f6ritt\u00e4j\u00e4 rullailee lantakikkarettaan strutsin pes\u00e4n ohi, l\u00e4htee lintu seuraamaan sit\u00e4. Se unohtaa kokonaan pes\u00e4ns\u00e4 ja kallisarvoiset munansa. Ja niinh\u00e4n siin\u00e4 k\u00e4y, ett\u00e4 hyeenat tyhjent\u00e4v\u00e4t pes\u00e4n sill\u00e4 aikaa.<\/p>\r\n\r\n\r\n\r\n Lueskelin tehtaan tulosta Siilinj\u00e4rvelle Aira Roivaisen blogista. Seuraavaksi muutama pitk\u00e4hk\u00f6 lainaus sielt\u00e4.<\/p>\r\n\r\n\r\n\r\n Siilinj\u00e4rven suuri muutos alkoi innostuneessa tunnelmassa kev\u00e4\u00e4ll\u00e4 1966, kun kunta alkoi ostaa tehtaan tarpeisiin maita. Lopulta noin 40 maanomistajaa ja kes\u00e4huviloiden omistajaa luopui maistaan ja muutti pois. Talojen hallinta-aika loppui vuoden 1967 loppuun menness\u00e4. Kaiken kaikkiaan maata ostettiin tehtaan tarpeisiin noin 600 hehtaaria. Hehtaarihinta oli 5600 markkaa.Rikkihappo Oy osti sitten maat kunnalta.<\/p>\r\n\r\n\r\n\r\n Kunnan tulisi vastata noin 400 ha maa-alasta, josta Rikkihappo Oy maksaisi 500mk\/ha. Muun maan yhti\u00f6 ostaisi itse. Kokonaisuudessaan tehtaan sanottiin vaativan noin 600 ha alan.<\/p>\r\n\r\n\r\n\r\n \u201dSamalla p\u00e4\u00e4tettiin pyyt\u00e4\u00e4, ett\u00e4 Rikkohappo Oy my\u00f6nt\u00e4\u00e4 kunnalle lainaa maanostoihin.\u201d<\/p>\r\n\r\n\r\n\r\n \u201dYhti\u00f6 lupasi lainata kunnalle rahaa Postis\u00e4\u00e4st\u00f6pankin lainaehdoilla. Samoin yhti\u00f6 lupasi huolehtia tehdasalueen kunnallisteknisist\u00e4 t\u00f6ist\u00e4.\u201d<\/p>\r\n\r\n\r\n\r\n \u201dMiksi Siilinj\u00e4rvi valittiin?<\/p>\r\n\r\n\r\n\r\n Ainut syy ei 1960-luvulla ollut apatiittil\u00f6yd\u00f6s. Se vaikutti taustalla, mutta esiintym\u00e4\u00e4 vasta tutkittiin. Siilinj\u00e4rven etuna pidettiin Luikonlahden kaivoksen l\u00e4heisyytt\u00e4 (sielt\u00e4 saatiin rikkikiisua), rautatieyhteyksi\u00e4, kehittyv\u00e4n taajaman l\u00e4heisyytt\u00e4, ty\u00f6voiman riitt\u00e4vyytt\u00e4 ja raakaveden saantia tehtaan tarpeisiin. My\u00f6s kunnan aktiivisuutta kiiteltiin. Lis\u00e4ksi kunta pystyi vakuuttamaan yhti\u00f6n maakauppojen onnistumisesta ja ilmeisesti p\u00e4\u00e4tt\u00e4j\u00e4t lupasivat suhtautua ymm\u00e4rt\u00e4v\u00e4isesti ymp\u00e4rist\u00f6n likaamiseen.\u201d<\/p>\r\n\r\n\r\n\r\n Yhteens\u00e4 kunta osti noin 700 ha maata ja maksoi niist\u00e4 3,6 milj. markkaa. V\u00e4litt\u00f6m\u00e4st\u00f6 oston j\u00e4lkeen kunta m\u00f6i maat yhti\u00f6ille omaksi tappiokseen siten, ett\u00e4 kaupan j\u00e4lkeen kunta j\u00e4i noin 1,8 milj. velkaa. T\u00e4m\u00e4n velan hoitoon kunta sai Rikkihappo Oy:lt\u00e4 1,7 milj. markkaa lainaa 7,5% korolla<\/p>\r\n\r\n\r\n\r\n Eli ei yhti\u00f6 niit\u00e4 t\u00e4m\u00e4n mukaan sent\u00e4\u00e4n ihan ilmaiseksi saanut.<\/p>\r\n\r\n\r\n\r\n 1960-luvun teollisuuden toimintatapoja kuvaa hyvin kunnanjohtajan muistion loppukaneetti: \u201dVesiasiassa on suotavaa, ett\u00e4 kunta ei my\u00f6hemmink\u00e4\u00e4n, jos olisi havaittavissa jossain m\u00e4\u00e4rin veden likaantumista, vaikeuttaisi yhti\u00f6n toimintaa, sama koskee my\u00f6s mahdollista ilman saastumista.<\/p>\r\n\r\n\r\n Luikonlahden kaivostakaan ei en\u00e4\u00e4 ole, mutta Yaran valot loistavat Siilinj\u00e4rven y\u00f6ss\u00e4 edelleenkin.<\/p>\r\n\r\n\r\n\r\n Vuonna 1966 valettiin kaivoksen ensimm\u00e4inen torni joensuulaisen Rakennusliike Tervon toimesta. Torni rakennettiin vanhan puisen tornin ymp\u00e4rille ja kaivoskuilun betonikauluksen p\u00e4\u00e4lle. Operaatio oli aikanaan monimutkainen, mutta Tervo selvisi siit\u00e4 kunnialla. T\u00e4ss\u00e4 v\u00e4liss\u00e4 Vaskisammon tarinassa vedet\u00e4\u00e4n sormikoukkua ja mitell\u00e4\u00e4n taitoja miekkojen avulla. Pyrit\u00e4\u00e4n sammuttamaan s\u00e4hk\u00f6paloa kuparisella vesiruiskulla ja kolme ty\u00f6miest\u00e4 k\u00e4y naisissa esiintyen kaivoksen johtajina nimelt\u00e4 Heiskanen, Bj\u00f6rnberg ja Westman. Siit\u00e4 riitt\u00e4\u00e4 hupia (ehk\u00e4 hiukan kyseenalaista), kun huijatuksi tulleet naiset tulevat kyselem\u00e4\u00e4n t\u00f6it\u00e4 kaivokselta. V\u00e4lill\u00e4 ep\u00e4ill\u00e4\u00e4n s\u00e4hk\u00f6vikaa murskaimissa, kun piippu k\u00e4ry\u00e4\u00e4 asentajan haalarintaskussa. T\u00e4llaisia pieni\u00e4 sattumuksia ja anekdootteja Vaskisammon tarina on t\u00e4ynn\u00e4.<\/p>\r\n\r\n\r\n\r\n Nelj\u00e4nnes vuosisata siit\u00e4, kun professori Martti Saksela oli suorittanut Luikonlahdessa tutkimusty\u00f6ns\u00e4, aloitti kaivos toimintansa ja ensimm\u00e4inen kuparijuna sai lastinsa t\u00e4yten\u00e4. Kirja n\u00e4lv\u00e4isee t\u00e4ss\u00e4kin v\u00e4liss\u00e4 kuntalaisia kertomalla, ett\u00e4 kunnan ei tarvinnut tehd\u00e4 mit\u00e4\u00e4n. Yhti\u00f6 huolehti niin kunnallistekniikasta kuin ty\u00f6ntekij\u00f6iden asunnoistakin.<\/p>\r\n\r\n\r\n\r\n Kun yhti\u00f6 tarvitsi ty\u00f6ntekij\u00f6ille asuntoja kaivoksen l\u00e4helle, m\u00e4\u00e4r\u00e4si kunta Luikonlahteen rakennuskiellon. Muuta se ei tehnyt asian hyv\u00e4ksi. T\u00e4ll\u00e4 tietysti haluttiin, ett\u00e4 asunnot olisi rakennettu kirkonkyl\u00e4lle. Ymm\u00e4rr\u00e4n tuonkin n\u00e4k\u00f6kulman. Lienev\u00e4t nuo rivitalot Luikonlahdessa nyt tyhjill\u00e4\u00e4n tai jo purettu. V\u00e4lill\u00e4 asujamisto oli mit\u00e4 sattui, sellaista laitapuolenkulkijaa, jolle sosaalihuolto maksoi vuokran. Asuntoja tarvittiin sen aikaa, mit\u00e4 kaivos py\u00f6ri. Mutta ennen kuin talot saatiin rakennetuksi, piti j\u00e4rjest\u00e4\u00e4 mielenosoitus, johon liittyi rivitalonmallinen ruumisarkku, hautajaisaattue ja seremonia kunnanvaltuuston ikkunan alle. Ikkunoista kuikuilevat kunnanvaltuuston j\u00e4senet ja muita k\u00e4\u00e4nteit\u00e4, joihin tavataan t\u00f6rm\u00e4t\u00e4 kotimaisissa puskafarsseissa kuten Vain muutaman huijarin t\u00e4hden<\/em>.<\/p>\r\n\r\n\r\n\r\n Kaivos alkaa ehty\u00e4, eik\u00e4 uutta malmia l\u00f6ydy l\u00e4hiseudulta uutterasta etsint\u00e4ty\u00f6st\u00e4 huolimatta. Talkkikive\u00e4 sen sijaan on. Polvij\u00e4rven Solaan perustetaan louhos 1979. Toinen taisi olla Lipasvaarassa, mutta en muista oliko siit\u00e4 kirjassa mainintaa ( kirjoitan t\u00e4t\u00e4 ulkomuistista). Vaskisammon tarinasta saan semmoisen kuvan, ett\u00e4 Fredrik Bj\u00f6rnberg p\u00e4\u00e4tt\u00e4\u00e4 perustaa Luikonlahteen talkkitehtaan v\u00e4h\u00e4n s\u00e4\u00e4list\u00e4. Saavat rutnikoista edes osa jotakin tehd\u00e4kseen. Mutta aivan oikeastikin siis ty\u00f6llisyysn\u00e4k\u00f6kulmasta, ei niink\u00e4\u00e4n bisneksen vuoksi. En tied\u00e4 h\u00e4nest\u00e4, mutta talkki yhti\u00f6a tarvitsi paperinvalmistukseen, joten miksi ei tehd\u00e4 sit\u00e4 itse?<\/p>\r\n\r\n\r\n\r\n Monien vaiheiden, muisteluiden ja sattumusten j\u00e4lkeen tarina l\u00e4hestyy loppuaan. Viimeisell\u00e4 sivulla Bj\u00f6rnberg pit\u00e4\u00e4 puheen ty\u00f6ntekij\u00f6ille. Kaivos on lopettanut jo toimintansa muutama vuosi aiemmin, mutta nyt my\u00f6s talkkitehdas myyd\u00e4\u00e4n Partekille. H\u00e4n kiitt\u00e4\u00e4 ty\u00f6ntekij\u00f6ist\u00e4 yhteisist\u00e4 vuosista. Kirjassa kerrotaan, ett\u00e4 puhe oli koruton, mutta kaunis ja liikuttava. Kukaan ei taputa puheen j\u00e4lkeen.<\/p>\r\n\r\n\r\n Vaskisammon tarinan alussa lukee, ett\u00e4 kirja on omistettu Fredrik ja Peggy Bj\u00f6rnbergille. Bj\u00f6rnbergit olivat vuosikymmenten ajan osa Luikonlahden kaivoksen toimintaa ja kyl\u00e4n el\u00e4m\u00e4\u00e4kin. Vaskisammon tarina kertoo heist\u00e4 varsin ylist\u00e4v\u00e4\u00e4n ja v\u00e4h\u00e4n mairittelevaankin s\u00e4vyyn. Fredrikin is\u00e4 C.G. on ehdottomasti vanhan ajan teollisuuspatruunan vastine.<\/p>\r\n\r\n\r\n\r\n Vaskisammon tarina on mukava lukea, aikansa kontekstissa. Nimi voisi oikeastaan olla Vaskisammon tarinoita. Sill\u00e4 silt\u00e4 kirja on. Kokoelma muisteluita ja anekdootteja. Kaikki kerrottu ei ole pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n hauskaa. Ty\u00f6ntekij\u00e4t kyr\u00e4ilev\u00e4t ja kantelevat, kun ty\u00f6n jatkuvuus on muuttunut ep\u00e4varmaksi. Ja tosiaan, kaikki vuonna 1988 huumoriksi koettu, ei nyky\u00e4\u00e4n en\u00e4\u00e4 naurata.<\/p>\r\n\r\n\r\n\r\n Vaskisammossa ei ole l\u00e4hdeluetteloa ja tarinat lienev\u00e4t puhtaasti muistinvaraisia tietysti joitakin poikkeuksia lukuunottamatta. Kirjoittaja ei ole ammattikirjailija, mutta innokas ja omistautunut kulttuuri\/historianharrastaja. Muistelen lukeneeni h\u00e4nen tekstej\u00e4\u00e4n paikallislehdest\u00e4. Ne taisivat olla toisinaan v\u00e4h\u00e4n poikkitieteellisi\u00e4. Sellaisia, ett\u00e4 kirjoitetaan historiasta ja todellisista tapahtumista, mutta omien ideoiden pohjalta: Mit\u00e4 olisi voinut tapahtua tai olla.<\/p>\r\n\r\n\r\n\r\n Mutta olin siell\u00e4 min\u00e4kin, kaivoksella. Is\u00e4n mukana huoltohallissa, kun laittoivat autoa siell\u00e4, toisinaan kaivostuvassa ja ruokalassakin limpparilla. Muistan kun mainarit nauroivat, ett\u00e4 onpa pieni kaivosmies l\u00e4htenyt. Se minua sapetti siin\u00e4, kun olin kerran miehiksi. Kaivostuvalla geologien keskell\u00e4. Muistan kivin\u00e4ytteit\u00e4 tutkineeni. Se iso geologi villapaitoineen on my\u00f6s j\u00e4\u00e4nyt mieleen. Heikki Haikonen. H\u00e4nell\u00e4 oli oma tapansa puhua ja erikoiset jutut. Ideoin h\u00e4nest\u00e4 romaaniini yhden geologin.<\/p>\r\n\r\n\r\n\r\n Joskus autoa laitettiin tuntikausia ja ehdin kiert\u00e4\u00e4 hallia moneen kertaan. Y\u00f6ll\u00e4 l\u00e4hdettiin kotia. Muistan, kun katsoin auton ikkunasta t\u00e4yten\u00e4 m\u00f6ll\u00f6tt\u00e4v\u00e4\u00e4 kuuta ja lumisia puita. Nukahdin siihen ja her\u00e4sin kotona. Oli vaikeata nousta autosta. Wunderbaum tuoksui. Auto oli Ford. Kasettimankasta soi jokin iskelm\u00e4. Istuimissa oli leopardikuvioiset p\u00e4\u00e4lliset. Is\u00e4n auto oli aina puhdas, niin sis\u00e4lt\u00e4 kuin ulkoakin.<\/p>\r\n\r\n\r\n\r\n Jotkut is\u00e4n ty\u00f6kaverit tulivat tutuiksi minullekin. Toiset olivat perheyst\u00e4vi\u00e4 jo valmiiksi, l\u00e4hiseudun asukkaita. Kyl\u00e4iltiin ja saunottiin. Er\u00e4\u00e4n kerran l\u00f6i er\u00e4s kovat l\u00f6ylyt. Nauraa hohotti j\u00e4lkeenp\u00e4in, ett\u00e4 min\u00e4 oli punainen kun rapu, mutta en l\u00e4htenyt lauteilta pois. Muut lapset olivat l\u00e4hteneet. Olivat varmaan fiksumpia.<\/p>\r\n\r\n\r\n\r\n Er\u00e4\u00e4n geologin luona k\u00e4ytiin kyl\u00e4ss\u00e4 Turussa. Menimme lautalla Ahvenanmaalle. Kyytimaksuksi riitti Kossupullo. Laivan kapteeni oli kai geologin yst\u00e4v\u00e4 tai sukulainen.<\/p>\r\n\r\n\r\n\r\n N\u00e4in is\u00e4kin tulee osaksi Vaskisammon tarinaa, vaikka ei kirjassa mainittu. Niin kuten ei montaa muutakaan.<\/p>\r\n\r\n\r\n\r\n
\u201dMalmia on aina etsitt\u00e4v\u00e4 Hackmannin mailta\u201d<\/em><\/p>\r\n\r\n\r\n\r\n
\r\n\r\n\r\nTalonmallinen ruumisarkku<\/h3>\r\n\r\n\r\n\r\n
\r\n\r\n\r\n