Onko t\u00e4\u00e4ll\u00e4 asiakkaita jonoksi asti?\u201d Kauppias huudahti navetan nurkalta. H\u00e4n asteli saappaissaan ja haalareissa pihalle. Mies poikkesi t\u00e4k\u00e4l\u00e4isist\u00e4 sik\u00e4li, ett\u00e4 puhui pitk\u00e4lle kirjakielt\u00e4. Kun h\u00e4n huomasi autoni mittarin edess\u00e4, l\u00e4hti h\u00e4n k\u00e4vell\u00e4 lontustamaan suoraan sinne. Seurasin ukkoa hiukan nolona, vaikka en ollut n\u00e4hnyt h\u00e4nt\u00e4 yli kymmeneen vuoteen.
\u201dJaaha, paljonko laitetaan?\u201d H\u00e4n tiedusteli avatessaan lukkoja selin minuun. Min\u00e4 kurotin h\u00e4nen takaansa bensatankin korkin takakontin p\u00e4\u00e4lle ja aloitin: \u201dT\u00e4\u2026\u201d, mutta kauppias keskeytti sanoen: \u201dT\u00e4yteenp\u00e4 tietenkin,\u201d ja k\u00e4\u00e4ntyi lonksauttaen letkun paikoilleen besantankkiin ja alkoi sitten yksintein humputtaa pumppua. Min\u00e4 en ilennyt korjata, ett\u00e4 aikomukseni oli ollut sanoa t\u00e4sm\u00e4lleen viisitoista litraa. Katselin surumielisen\u00e4 viisarin loputtomalta n\u00e4ytt\u00e4v\u00e4\u00e4 py\u00f6rimist\u00e4 ja vet\u00e4ydyin v\u00e4h\u00e4n taemmas seisoskelemaan k\u00e4det puuskassa. Kauppias silm\u00e4ili minua hetken ja vilkaisi sitten kaupan suuntaan. Kollit saivat odotella kiireint\u00e4 aikaa, kun Kaarlo ahtoi s\u00e4ili\u00f6t\u00e4 piripintaan.
\u201dOletkos sin\u00e4kin Luukkasenvaaran poikia?\u201d kauppias kysyi. Ei se minua tunnistanut.
\u201dNo tavallaan. Minun mummola on siell\u00e4. Tosin eiv\u00e4t oo enn\u00e4\u00e4 elossa,\u201d vastasin v\u00e4ltellen. Kaarlo mietti v\u00e4h\u00e4n aikaa ja kysyi: \u201dOotko sin\u00e4 Pertin poika?\u201d
My\u00f6nsin niin olevan asian laita. Tunsin punastuvani. Siin\u00e4 bensaa pumpattiin hetken hiljaisuuden vallitessa. Kaarlo ei ottanut kauan sitten tapahtuneita asioita puheenaiheeksi, vaan tarttui l\u00e4hiaikaisempaan: \u201dSe mummolasi paloi. Ik\u00e4v\u00e4 juttu. Salamako sytytti?\u201d
\u201dSalama,\u201d vahvistin. P\u00e4\u00e4skyset kisailivat navetan ymp\u00e4rill\u00e4. Lehm\u00e4t olivat pakkautuneet sen taakse. \u201dMutta ukista ja mummosta on jo aika j\u00e4tt\u00e4nyt?\u201d
\u201dJuu. Olishan se ollu heille raskas isku, kotitalon palaminen.\u201d
\u201dHek\u00f6 asuivat siell\u00e4 loppuun asti?\u201d
\u201dNiin tekiv\u00e4t, ensin kuoli ukki. Saunan j\u00e4lkeen kotis\u00e4nkyyn ja vuon pi\u00e4st\u00e4 mummo sairaalaan. Syv\u00e4n petti molemmilta.\u201d
\u201dNyt toppasi,\u201d sanoi kauppias ja laittoi bensaletkun paikoilleen tankkiin ja sulki mittarin. L\u00e4ksimme k\u00e4velem\u00e4\u00e4n aitan edest\u00e4 kauppasiipe\u00e4 kohti.
\u201dSin\u00e4 olet Pertin ja Ailan ainoa perillinen ja Pertti taas Pekan ainoa poika,\u201d kauppias mietti. Ja kuulin mieless\u00e4ni, miten h\u00e4n huusi kaksitoista vuotta sitten tuon pihapellon laidalta, ett\u00e4 tunsi M\u00f6mm\u00f6t kuin pennin rahat.<\/p>\n\n\n\n
Tutustu romaanin 50-sivuiseen lukun\u00e4ytteeseen<\/a><\/strong> Issuu-sivustolla.<\/p>\n\n\n\n