{"id":2616,"date":"2025-09-24T12:04:14","date_gmt":"2025-09-24T10:04:14","guid":{"rendered":"https:\/\/www.jannemononen.fi\/?page_id=2616"},"modified":"2025-10-10T08:35:38","modified_gmt":"2025-10-10T06:35:38","slug":"trevolution","status":"publish","type":"page","link":"https:\/\/www.jannemononen.fi\/index.php\/trevolution\/","title":{"rendered":"Trevolution"},"content":{"rendered":"\n
\n

Ihminen on menett\u00e4nyt otteensa. Teko\u00e4lyt rakentavat valtavia monumentteja ymp\u00e4ri maailman. Ne vaikuttavat s\u00e4\u00e4t\u00e4v\u00e4n ilmakeh\u00e4\u00e4, mutta edes teknokraatit, niiden ihmisvaltiaat eiv\u00e4t tied\u00e4 tarkasti. Heid\u00e4n piti pelastaa ihmiskunta suurten katastrofien j\u00e4lkeisess\u00e4 maailmassa. Sen he tekiv\u00e4tkin, mutta eiv\u00e4t en\u00e4\u00e4 aikoneet luopua vallastaan, vaikka niin lupasivat. Nousee kapina.<\/p>\n<\/blockquote>\n\n\n\n

Ashtor mietti tuota hetke\u00e4 juostessaan pitkin kivirakennusten reunustamaa kujaa joukon viimeisen\u00e4. Tuota hetke\u00e4, jolloin h\u00e4n oli k\u00e4vellyt aukiolle Coshamin ja Arzien kera. Nyt h\u00e4n huohotti pakkaus sel\u00e4ss\u00e4\u00e4n, k\u00e4siss\u00e4\u00e4n Galil-rynn\u00e4kk\u00f6kiv\u00e4\u00e4ri, p\u00e4\u00e4ss\u00e4 kyp\u00e4r\u00e4 joka kuvasi. Magellan juoksi siin\u00e4 aivan edell\u00e4, juoksi portaat yl\u00f6s valoon joka h\u00e4ik\u00e4isi. Y\u00f6 oli k\u00e4\u00e4ntynyt aamuksi. Laukauksia ammuttiin paljon. H\u00e4n oli ampunut, sy\u00f6ksynyt, heitt\u00e4ytynyt, oli elossa. Viel\u00e4 elossa.<\/p>\n\n\n\n

\n

Trevolutionin sankareina on tavalliset ihmiset. Toiset ovat tilanteessa vastoin tahtoaan, er\u00e4\u00e4t sitten enemm\u00e4n innokkaita ajamaan asiaansa. Mutta se rajapinta, suurten ja tavallisten v\u00e4lill\u00e4 h\u00e4m\u00e4rtyy. Syntyy kohtaamisia, yhteenottoja, rakkautta.. ja kuka loppujen lopuksi on \u201dsuuri\u201d, kuka kenties vain nostettu jumalten joukkoon.<\/p>\n<\/blockquote>\n\n\n

\n
\"Helena,
Ellie. Kuvaa ei ole tehty teko\u00e4lyll\u00e4.<\/figcaption><\/figure>\n<\/div>\n\n\n

Tutkin yksityiskohtia, auringon j\u00e4lki\u00e4, pisamia, eletyn el\u00e4m\u00e4n merkkej\u00e4. Hiljaa, hell\u00e4sti, kosketin niit\u00e4. Kulmakarvoja, nen\u00e4\u00e4, sivelin sormellani h\u00e4nen huuliaan. H\u00e4n raotti niit\u00e4 hiukan. Vaikutti odottavalta. T\u00e4m\u00e4 y\u00f6, taianomainen hetki, kunpa se kest\u00e4isi. Kunpa kukaan ylh\u00e4\u00e4ll\u00e4 ei her\u00e4isi. V\u00e4liss\u00e4mme oli yh\u00e4 viltti, mutta tunsin h\u00e4nen vartalonsa ja l\u00e4mp\u00f6ns\u00e4 sen l\u00e4vitse. K\u00e4teni jatkoi matkaansa. Sormet kulkivat otsalla, kevyesti korvan lehte\u00e4 hipoen niskaan. Piirsiv\u00e4t kuvioita iholla. Sitten kumarruin l\u00e4hemm\u00e4s. Ep\u00e4r\u00f6in. H\u00e4nen huulensa olivat edelleen raollaan, tunsin hengityksen sekoittuvan omaani. Rohkaistuin, suutelin h\u00e4nt\u00e4 niin kevyesti kuin pystyin, vain hipaisten. Yht\u00e4 varoen h\u00e4n, onnekseni ja syd\u00e4nt\u00e4ni syk\u00e4ytt\u00e4en, vastasi suudelmaan.<\/p>\n\n\n\n

K18-sis\u00e4lt\u00f6.<\/summary>\n

Peter ja Ellie p\u00e4\u00e4tyv\u00e4t lyhyeen rakkaussuhteeseen<\/a><\/strong>, joka on tuhota toisen el\u00e4m\u00e4n.<\/p>\n\n\n\n

<\/p>\n<\/details>\n\n\n\n

\n\n\n\n
\n

Peter Trenton asuu pieness\u00e4 puutalossa nummilla. Mik\u00e4 h\u00e4nest\u00e4 tekee erikoisen? Miksi tuo reppunsa kanssa luonnossa samoileva yksin\u00e4isyyteen tottunut ja sit\u00e4 haluavakin mies on \u00e4kki\u00e4 kaiken keskell\u00e4. Miksi kohtalon jumalatteret vaikuttavat pelaavan ilkikurisia pelej\u00e4<\/p>\n<\/blockquote>\n\n\n\n

\u201dMink\u00e4slainen mies sinusta on oikein tullut?\u201d Eva kysyi ristien jalkansa. Lyhyt helma nousi melkein lanteille. Peter tuhahti, tuijotti rajoilla r\u00f6nsyilev\u00e4\u00e4 kasvusta, odotti sen kiemurtelevan kohti ja kaappaavaan heid\u00e4t pimeyksiin.
\u201dSuuruudenhullujen naisten s\u00e4tkynukke.\u201d\u2028
Eva-Marie kohotti kulmiaan. Poltteli aikansa: \u201dNo eih\u00e4n se paha ole. Naiset tykk\u00e4\u00e4v\u00e4t nukeista, joilla leikkiv\u00e4t.\u201d<\/p>\n\n\n\n

\n

T\u00e4m\u00e4n romaanin piti olla vasta ensimm\u00e4inen osa. Siksi Peterin tarina ei saa t\u00e4yttymyst\u00e4\u00e4n. Mutta kyll\u00e4 se saa ainakin arvoisensa v\u00e4liaikaisen p\u00e4\u00e4t\u00f6ksen.<\/p>\n<\/blockquote>\n\n\n

\n
\"\"<\/figure>\n<\/div>\n\n\n

Ruhr, megalopolis, 100 miljoonaa ihmist\u00e4. Sen suuruus teki siit\u00e4 oman universuminsa, jonka tapahtumahorisontti rajasi muusta maailmasta. Ruhr s\u00f6i sinut kuin galaksin ytimen musta-aukko. Muutuit konurbaation hiilihiukkaseksi, unohdit sen mit\u00e4 muualla joskus olit. Merell\u00e4 satojen kilometrien mittaiset padot. Padot, jotka rakennettiin liian my\u00f6h\u00e4\u00e4n. Tanska kasvoi takaisin merest\u00e4. Benelux maiden alangot vettyneen\u00e4 suolaisesta vedest\u00e4. Mudan ja j\u00e4tteiden l\u00f6yhk\u00e4. Maata muokkaavat automaattiset koneet, kirkuvien valkoisten lintujen parvet. Kev\u00e4isin odotettiin vihreytt\u00e4, alati uutta vihreytt\u00e4. Ponnisteluin takaisin sit\u00e4, mink\u00e4 meri kerran otti. Ahertavat robotit, kuin pienet erakkoravut rannan hiekalla. Ruhr syntyi vedenpaisumuksesta. Uudetkin rakenteet kouristelivat matkien meren murskaamia muotoja.<\/p>\n\n\n\n

\n

Aivan lapsena olin kiinnostunut avaruudesta ja t\u00e4hdist\u00e4. Lastenohjelmista Olipa kerran avaruus<\/em> oli ehdoton suosikkini. Muistan ihmetelleeni, kun aikuiset eiv\u00e4t tienneet avaruudesta mit\u00e4\u00e4n. Siis yhtik\u00e4s mit\u00e4\u00e4n. Luulin, ett\u00e4 ajan my\u00f6t\u00e4 ihmiskunta kehittyy ja kun olen itse aikuinen, tilanne muuttuu. Mutta eip\u00e4 niin ole k\u00e4ynyt. Joissakin asioissa ollaan otettu takapakkia. T\u00e4ll\u00e4 teknologisen kehityksen tasolla yhteiskuntien pit\u00e4isi olla paljon sivistyneempi\u00e4. Mutta esim. Yhdysvallat vain taantuu.<\/p>\n<\/blockquote>\n\n\n\n

Auto, sen kromin hohtoinen \u00e4lypinta. Tyylik\u00e4st\u00e4 teatteria, ihmisen turhamaisuudelle omistettu. Ja mustien lasien salaper\u00e4isyys. H\u00e4n! Nainen istui sulautuneena nahkaan. K\u00e4si lep\u00e4si viilupintaisella konsolilla, rannekoru ohuella ranteella. Kaulalle kiedottu aito el\u00e4imen turkki. Uhmaa, piittaamattomuutta, kapinaa hegemonian s\u00e4\u00e4nt\u00f6j\u00e4 vastaan. Autot kiisiv\u00e4t toistensa lomassa parisataa kilometri\u00e4 tunnissa. Virheett\u00f6m\u00e4t ohitukset, kaistanvaihdot. N\u00e4ytt\u00f6taulut teiden varsilla kuin koristeina. Hopeinen nuoli sukelsi konurbaation tornien mets\u00e4\u00e4n kyydiss\u00e4\u00e4n pohjoisen valkoinen noita. Enkeli Ariadne.<\/p>\n\n\n

\n
\"Ruhr-konurbaatio\"<\/figure>\n<\/div>\n\n\n
\n

Trevolutionin ensimm\u00e4iset versiot kirjoitin tavallaan jo lapsena. Mutta jossakin vaiheessa se j\u00e4i vuosikymmeneksi. Palasin kirjoittamisen pariin sitten kaksituhatta luvulla. Ty\u00f6n ohessa naputtelin muutaman novellin ja pari pidemp\u00e4\u00e4 kirjoitusta. Sitten kaivoin esiin vanhoista vihkoista muutamia j\u00e4ljell\u00e4 olevia. Otin sen siemeneksi ja aloin kasvattamaan vallankumousta.<\/p>\n<\/blockquote>\n\n\n\n

Vuoret. Kivikasat, kanjonit. Vuosimiljoonien eroosio, j\u00e4\u00e4t\u00e4v\u00e4t tuulet, maanalainen tulinen p\u00e4tsi, kaukaisten t\u00e4htien r\u00e4j\u00e4ht\u00e4v\u00e4t ytimet, alkuaineet, mineraalit. Haadeksen kone. Per\u00e4\u00e4nantamaton puurtaja, tunnoton, ihmisist\u00e4 piittamaton, laajalle levitt\u00e4ytynyt koneiden kone. Mahdoton tuhota. H\u00e4n kuunteli tuulta. Sen ep\u00e4s\u00e4\u00e4nn\u00f6llisi\u00e4 puuskia, v\u00e4r\u00e4j\u00e4v\u00e4\u00e4 hengityst\u00e4 ja matalia surullisia huokauksia. Viri\u00e4v\u00e4\u00e4 vinkunaa. Niin monin tavoin tuuli puhui.<\/p>\n\n\n\n

\n

Luin yhdeks\u00e4nkymment\u00e4luvulla paikallisesta kirjastosta l\u00f6ytyvit\u00e4 esimerkiksi kvanttifysiikasta \/ mekaanista ja muita tieteit\u00e4 k\u00e4sittelevi\u00e4 kirjoja, biologiaa my\u00f6ten. Jossakin vaiheessa kiinnostuin my\u00f6s filosofiasta, sit\u00e4 kautta kirjallisuushistoriasta ja historiasta itsest\u00e4\u00e4n.<\/p>\n<\/blockquote>\n\n\n\n

Laukas kajahti ja kive\u00e4 ja laastia p\u00f6ll\u00e4hti.
\u201dPaska, kontakti!\u201d Ashtor heitt\u00e4ytyi vatsalleen ja ry\u00f6mi korkeamman kivilaidan taakse. Siin\u00e4 seisoi vesis\u00e4ili\u00f6 metallijaloilla. S\u00e4hk\u00f6kaappeja sel\u00e4n takana, kukkaruukkuja, tuoli p\u00e4iv\u00e4npaistattelua varten.
\u201dN\u00e4keek\u00f6 kukaan miss\u00e4?\u201d
\u201dPysyk\u00e4\u00e4 matalana! Viiskyt kaliiperinen!\u201d
Ashtor kohottautui vahingossa vain hivenen ja laukaus l\u00e4p\u00e4isi vingahtaen s\u00e4hk\u00f6kaapin. Siit\u00e4 oli se hy\u00f6ty, ett\u00e4 tarkka-ampuja paikantui.
\u201dSe on tuolla hotellissa!\u201d
Ashtor hengitti syv\u00e4\u00e4n, tuijotti lasittuneena katon paskaista laattaa, vesis\u00e4ili\u00f6n metallijalkojen betonialustaa, hengitti tympe\u00e4\u00e4 tuoksua. Taivas oli sininen, vain jokunen pilvenhattara.
\u201dMatalana, suojasta suojaan, savustetaan se ulos.\u201d<\/p>\n\n\n\n

\n

Jos pit\u00e4isi mainita minulle kaksi k\u00e4\u00e4nteen tekev\u00e4\u00e4, tiedett\u00e4 popularisoivaa kirjaa, niin ne olisivat David Deutschin<\/strong> Todellisuuden Rakenne ja Susan Blackmoren<\/strong> Meemit- kulttuurigeenit. Ne ovat muokanneet ajatteluani ja se n\u00e4kyy t\u00e4m\u00e4nkin romaanin tarinoissa. Blackmoren innoittaman olen sitten tutustunut Richard Dawkinsin teoksiin jne..<\/p>\n\n\n\n

Lue lis\u00e4\u00e4 n\u00e4ist\u00e4 tiedehenkil\u00f6ist\u00e4<\/summary>\n

David Deutsch on fysiikan professori Oxfordin yliopistossa. H\u00e4n on kvanttilaskennan pioneeri muotoiltuaan ensimm\u00e4isen\u00e4 kuvailun Turingin kvanttitietokoneesta ja m\u00e4\u00e4ritelty\u00e4\u00e4n algoritmin kvanttitietokonetta varten.<\/p>\n\n\n\n

Susan Blackmore on my\u00f6s jonkin sortin tohtori. H\u00e4nen kirjansa on eritt\u00e4in mielenkiintoinen, mutta se ei ole tieteellinen tutkielma, eik\u00e4 sen v\u00e4itteit\u00e4 voida todistaa sin\u00e4ll\u00e4\u00e4n. Se on kuitenkin osaltaan popularisoinut meemiteoriaa<\/em> ja meemiajattelua<\/em>. <\/p>\n<\/details>\n<\/blockquote>\n\n\n\n

Suuri nuotio alkoi kipin\u00f6id\u00e4 rajusti. Rannalta varisi hiekkaa ilmaan sihisten kuin k\u00e4\u00e4rme. Punahehkuinen puukappale tippui kieppuen tulik\u00e4rp\u00e4sten vanan ymp\u00e4r\u00f6im\u00e4n\u00e4 \u00e4\u00e4rett\u00f6myyteen. Yksi toisensa j\u00e4lkeen kek\u00e4leet antoivat periksi maan otteelle. Lopulta koko nuotio humahti taivaalle kipin\u00e4sateen saattelemana. Se oli kaunis nurinkurinen putous. Ashtor oli taas ponnistellut jaloilleen ja per\u00e4\u00e4ntyi. Sotilaat huudahtelivat ja poistivat varmistimia aseistaan. Ilma oli t\u00e4ynn\u00e4 avaruuteen satavaa hiekkaa.<\/p>\n\n\n

\n
\"\"
Jingin luolat<\/figcaption><\/figure>\n<\/div>\n\n\n
\n

Trevolutionissa on siell\u00e4 t\u00e4\u00e4ll\u00e4 vihjauksia jostakin selitt\u00e4m\u00e4tt\u00f6m\u00e4st\u00e4. Se ei ole suoranaisesti tai v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 yliluonnollista. Tulkinta j\u00e4tet\u00e4\u00e4n lukijalle.<\/p>\n<\/blockquote>\n\n\n\n

\u201dAshtor saatana, aidan yli \u00e4kki\u00e4.\u201d
H\u00e4n ei ollut tajunnut. H\u00e4n kiipesi Abdullahin k\u00e4sille ja ponnisteli aidalle, tiputtautui katsomatta yli. Kokosi toisella puolen kivimuurin juuressa sekunnin itse\u00e4\u00e4n, sitten eteenp\u00e4in. Omien sekaan taas yht\u00e4 rinnett\u00e4 alasp\u00e4in pitkin kuivunutta joenpohjaa. Nyt ammuttiin kohti. Ashtor otti polvituen ja t\u00e4ht\u00e4si eteenp\u00e4in sillalle. Siell\u00e4 oli kk. Ashtor tyhjensi lippaallisen ja kiljaisi riemusta. H\u00e4n sai sen saatanan vaikenemaan. H\u00e4n sai sen n\u00e4in kaukaa! Joku kopautti h\u00e4nen olkaansa hyv\u00e4ksyv\u00e4sti ohi juostessaan.
Pian porukka oli kasassa kivilohkareiden takana.
\u201dNiill\u00e4 on toinen kk kanaalin takana,\u201d er\u00e4s kapteeni sanoi ja jatkoi menoaan. He saivat lis\u00e4\u00e4 ammuksia. Sen j\u00e4lkeen laskeutuivat kanavaan.
\u201dSaatana, me ollaan t\u00e4ss\u00e4 kuin tarjottimella.\u201d
\u201dTai jo ruokatorvessa.\u201d
He eteniv\u00e4t pitkin puroa. Valonheittimet valaisivat sit\u00e4 korkealta padonreunalta. He yrittiv\u00e4t ampua niit\u00e4 pime\u00e4ksi onnistumatta, mutta onneksi notkossa oli suurta louhikkoa, joten he sy\u00f6ksyiv\u00e4t varjosta varjoon.<\/p>\n\n\n\n

Tein romaanista kymmeni\u00e4 erilaisia versioista. Olen nopea kirjoittamaan, keksim\u00e4\u00e4n tarinaa, rakentamaan maailmaa. Tosin virheit\u00e4kin tulee paljon. Lis\u00e4ksi tein kuvia, grafiikkaa. Jokaiselle hahmolle etsin sopivan n\u00e4yttelij\u00e4n, kehittelin heille taustatarinan. Syntyi maailma ja sen kuva. Osa siit\u00e4 universumista on t\u00e4ss\u00e4 romaanissa. <\/p>\n\n\n\n

\n
\n
\n\n<\/div>\n\n\n\n

Trevolution<\/a><\/h2>\n\n\n\n\n\n\n\n\n\n\n
\n
\n\n\n\n<\/div>\n<\/div>\n<\/div>\n<\/div>\n<\/div>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Ihminen on menett\u00e4nyt otteensa. Teko\u00e4lyt rakentavat valtavia monumentteja ymp\u00e4ri maailman. Ne vaikuttavat s\u00e4\u00e4t\u00e4v\u00e4n ilmakeh\u00e4\u00e4, mutta edes teknokraatit, niiden ihmisvaltiaat eiv\u00e4t tied\u00e4 tarkasti. Heid\u00e4n piti pelastaa ihmiskunta suurten katastrofien j\u00e4lkeisess\u00e4 maailmassa. Sen he tekiv\u00e4tkin, mutta eiv\u00e4t en\u00e4\u00e4 aikoneet luopua vallastaan, vaikka niin lupasivat. Nousee kapina. Ashtor mietti tuota hetke\u00e4 juostessaan pitkin kivirakennusten reunustamaa kujaa joukon viimeisen\u00e4….<\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":2568,"parent":0,"menu_order":0,"comment_status":"closed","ping_status":"closed","template":"","meta":{"_kadence_starter_templates_imported_post":false,"_kad_post_transparent":"","_kad_post_title":"","_kad_post_layout":"","_kad_post_sidebar_id":"","_kad_post_content_style":"","_kad_post_vertical_padding":"","_kad_post_feature":"","_kad_post_feature_position":"","_kad_post_header":false,"_kad_post_footer":false,"_kad_post_classname":"","footnotes":""},"class_list":["post-2616","page","type-page","status-publish","has-post-thumbnail","hentry"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/www.jannemononen.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/pages\/2616","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/www.jannemononen.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/pages"}],"about":[{"href":"https:\/\/www.jannemononen.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/types\/page"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.jannemononen.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.jannemononen.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=2616"}],"version-history":[{"count":12,"href":"https:\/\/www.jannemononen.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/pages\/2616\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":2691,"href":"https:\/\/www.jannemononen.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/pages\/2616\/revisions\/2691"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.jannemononen.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/media\/2568"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/www.jannemononen.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=2616"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}